”Empaat­ti­suus on voimavara”

Pohjois-Karjalan keskus­sai­raa­lassa työs­ken­te­levä puhe­te­ra­peutti Iida Hiltunen on oman alansa asian­tun­tija tervey­den­huol­lossa.

Puhe­te­ra­peut­tina työs­ken­te­le­minen ei ollut Hiltuselle itsestään selvä tavoite. Poik­keuk­sel­li­sena ratkai­suna hän päätti ensin opis­ke­lu­paik­ka­kun­nak­seen Tampereen ja ryhtyi sen jälkeen tutkimaan kaupungin ja yliopiston laajaa koulu­tus­tar­jontaa. “Haku­vai­heessa logo­pe­dian oppiaine tuntui sopivan kiin­nos­tuk­siini, vaikka en tarkkaan tiennyt, mitä kaikkea logo­pe­dian opinnot ja puhe­te­ra­peutin työ pitävät sisällään,” hän kertoo. Logo­pe­dian opintojen aikana erityi­sesti lääke­tie­tee­seen ja ihmisen fysio­lo­giaan liittyvät teemat vahvis­tivat Hiltusen kiin­nos­tusta alaa kohtaan.

Logo­pe­dian opinnot antoivat Hiltuselle kattavat valmiudet puhe­te­ra­peut­tina toimi­mi­seen, mutta koke­muksen kautta hän on löytänyt erityisiä kiin­nos­tuksen kohteita, kuten neuro­lo­gisten ja teho­hoi­det­tujen poti­laiden kanssa työs­ken­telyn.

Arkea aikuis­asiak­kaiden parissa

Puhe­te­ra­peutin työ on paljon muutakin kuin ärrä- tai ässä­ar­ti­ku­laa­tio­haas­teissa autta­mista, joka useim­miten tulee ensim­mäi­senä mieleen puhe­te­ra­peutin työstä. Hiltusen työpäivät Joen­suussa Pohjois-Karjalan keskus­sai­raa­lassa vaih­te­levat polikli­nik­ka­vas­taan­ot­to­työn ja osas­toilla tehtävän työn välillä. “Teen työtä yksi­no­maan aikuis­asiak­kaiden parissa ja suurin osa asiak­kais­tani on eläkei­käisiä. Nielemis- ja syömi­son­gel­mien arviointi ja kuntoutus on iso osa työtäni. Tämä osa-alue puhe­te­ra­peutin työstä tuli itsel­le­nikin yllä­tyk­senä opintojen aikana.”

Esimer­kiksi etenevää neuro­lo­gista sairautta sairas­ta­vien asiak­kaiden ja heidän lähi­pii­rinsä kanssa Hiltunen käy läpi, millaisia logo­pe­disiä asioita kyseessä olevaan sairau­teen kuuluu ja mitä arjen tuki­toimia sairauden eri vaiheissa voidaan tarvita. Käyn­neillä voidaan tarkas­tella esimer­kiksi kommu­ni­kaa­tion tai syömisen apuvä­li­neiden käyt­töön­ot­toon liittyviä asioita tai niele­mis­vai­keuden kompen­saa­tio­kei­nojen sovel­tu­vuutta. Usein pohditaan myös esimer­kiksi seuran­ta­käyn­tien tai kurkun­pään ja niele­mis­toi­min­tojen tähys­tys­tut­ki­muksen järjes­tä­misen tarvetta.

”Erikois­sai­raan­hoi­dossa polikli­ni­kalla asia­kas­käynnit ovat yleensä arvioin­ti­pai­not­teisia ja toisinaan diag­nos­tiikkaa tukevia, mutta asiakkaat käyvät polikli­nik­ka­vas­taa­no­tolla myös ohjaus­käyn­neillä. Ohjaus­käyn­neillä asiak­kaalle voidaan tarpeen mukaan ohjata yksi­löl­li­sesti valittuja kuntout­tavia ja/tai yllä­pi­täviä harjoit­teita aina kielel­li­sistä harjoit­teista puhe­mo­to­riikan, äänen tai niele­misen ja syömisen harjoit­tei­siin.”

Hiltusen erikoi­salaa on neuro­lo­gisten poti­laiden kanssa työs­ken­tely. Polikli­nik­ka­vas­taa­no­tolla asioi sään­nöl­li­sesti muun muassa Parkin­sonin tautia, ALS-tautia ja erilaisia muis­ti­sai­rauksia sairas­tavia henki­löitä. Osasto-olosuh­teissa Hiltunen tapaa muun muassa aivo­ve­ren­kier­to­häi­riöön sairas­tu­neita ja teho­hoi­to­taus­taisia potilaita.

”Nautin työstäni. Saan työs­ken­nellä todella mielen­kiin­toisten asioiden parissa. Siun sotessa olen päässyt oppimaan todella paljon esimer­kiksi henki­tor­via­van­ne­po­ti­laista ja saan työs­ken­nellä heidän kanssaan sään­nöl­li­sesti, mikä on ollut minulle todella miele­kästä. Jo opin­to­jeni aikana minulla oli haaveena päästä työs­ken­te­le­mään moni­mut­kaisten tapausten parissa. Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi eikä tarvit­se­kaan tulla.”

Puhe­te­ra­peu­teille tilaa ja mahdol­li­suuksia

Puhe­te­ra­peut­teja on Suomessa verrat­tain vähän, ja ammat­ti­laiset ovat pitkään voineet melkeinpä itse valita työpaik­kansa. Hiltunen suosit­telee Pohjois-Karjalaa ja Siun sotea työpaik­kana lämpi­mästi. “Työssäni on paljon vapautta, ja olen voinut vaikuttaa siihen, minkä­laisten asioiden parissa työs­ken­telen. Työni on hyvin itse­näistä, mutta toisaalta tukea on aina tarjolla, kun sitä tarvitsee,” hän toteaa.

”Joskus työssäni tulee vastaan hyvin harvi­nai­siakin sairauksia ja tilan­teita. Silloin etsin aiheesta tietoa ja pääsen jatku­vasti kehit­tä­mään itseäni ja osaa­mis­tani, jotta asiakas saisi parhaan mahdol­lisen avun. Siun sotessa minulla on aikaa tiedon etsi­mi­selle ja uuden oppi­mi­selle, mikä on vaati­vassa erikois­sai­raan­hoidon työssä ensiar­voisen tärkeää.”

Empatia ja ihmis­lä­hei­syys työn voima­va­roina

Hiltunen kokee työnsä neuro­lo­gisten poti­laiden parissa erityisen merki­tyk­sel­li­seksi. “Vaikka eteneviä sairauksia ei voida parantaa tai usein edes hidastaa, asiak­kaiden ja heidän omais­tensa tukeminen ja autta­minen on valtavan tärkeää. Asiak­kaille on tärkeää kuulluksi tuleminen ja se, että saa oikea-aikaista tukea,” hän sanoo. Hiltunen kertoo avoimesti, että tunteet ovat joskus läsnä asia­kas­koh­taa­mi­sissa: “Teen työtäni ammat­ti­mai­sesti, mutta tunteella. On hetkiä, jolloin olen liikut­tunut asiakkaan ja omaisten kanssa. Se ei ole mieles­täni huono asia.”

Hiltunen painottaa kuitenkin, että työn ja vapaa-ajan erot­ta­minen ja omasta jaksa­mi­sesta huoleh­ti­minen on tärkeää. “Empaat­ti­suus on voimavara, mutta rajojen vetäminen auttaa jaksamaan,” hän lisää.

Joensuu – maailman paras kaupunki

Liperistä kotoisin oleva ja elämänsä aikana Suomen eri puolilla kolmessa muussa maakun­nassa asunut Hiltunen palasi Pohjois-Karjalaan logo­pe­dian opintojen loppu­vai­heessa päät­tö­har­joit­telun alkaessa. Hän kuvailee nykyistä koti­kau­pun­kiaan Joensuuta täydel­lisen kokoi­seksi asuin­pai­kaksi, jossa yhdis­tyvät hyvät palvelut, loistavat ulkoi­lu­mah­dol­li­suudet ja kiireetön tunnelma. ”Minua viehättää pohjois­kar­ja­lainen oleminen yleisesti. Vaikka työ voi olla hektistä, on elämässä Pohjois-Karja­lassa silti tietyn­lainen kiireet­tö­myyden tunne. Lisäksi asia­kas­pal­ve­lu­ti­lan­teille on usein ominaista aidon­tun­tuinen vuoro­vai­kutus. Minä viihdyn täällä.”

Joensuun työ- ja elinym­pä­ristö saavat Hiltuselta täydet pisteet. “Sanon aina, että Joensuu on Suomen, ellei jopa koko maailman paras kaupunki. Monet sanovat, että Joensuu on kaukana kaikesta. Minun mieles­täni kaikki muu on kaukana Joen­suusta. Se on vain katson­ta­kan­nasta kiinni,” hän naurahtaa.

Hiltunen uskoo Joensuun tarjoavan viih­tyisän ympä­ristön myös muualta muut­ta­ville. “Pohjois­kar­ja­lainen menta­li­teetti on helposti lähes­tyt­tävä, ja mieles­täni joukkoon on helppo sulautua.”

 

Katso Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten avoimet työpaikat ja tule Iidan työka­ve­riksi! Avoimet työpaikat

 

Pohjois-Karjalaan? Miksi mihinkään muualle?

Pohjois-Karja­lasta löytyy duunia ja uramah­dol­li­suuksia siinä missä muual­takin, mutta meillä päin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu vuoro­kauden muina aikoina. Ja meillähän aikaa riittää, kun kaikki on lähellä ja elämän voi omistaa muiden unelmien sijaan omilleen.

Pohjois-Karjala on niille, jotka haluavat riisua turhan­tär­keyden minimiin ja joiden seurassa saa olla outo tai liian tutta­val­linen luvan kanssa. Vaihda siis verkkarit jalkaan tai sinistä kajalia silmiin, jos siltä sattuu tuntumaan. Puhu niin kuin ajattelet ja elä sellaista elämää, joka on sinulle tarkoi­tettu. Lue lisää ja tule yhdeksi meistä! 

Miksipä et muuttaisi Joen­suuhun?

Elo Joen­suussa on niin ihanaa, että on kerras­saan pöhköä jättää muut­ta­matta meille. Siksipä muut­ta­mi­sesta halutaan tehdä mahdol­li­simman helppoa. Töiden perässä muut­ta­vien kotiu­tu­mista helpottaa Muut­toa­gentti, joka neuvoo veloi­tuk­setta henki­lö­koh­tai­sesti vaikkapa asumiseen tai puolison työl­lis­ty­mi­seen liit­ty­vissä kysy­myk­sissä. 

Muut­toa­gentti neuvoo veloi­tuk­setta vaikkapa näissä kysy­myk­sissä:
- mistä löytyy töitä?
- mitä kaikkea voi opiskella?
- missä voi asua?
- mitä Joen­suussa voi puuhata?