Työympäristö ja työkaverit tukena kotoutumisessa

Vuoden 2024 syksyyn mennessä Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun soteen on tullut noin 90 kansainvälistä työntekijää Kosovosta ja Filippiineiltä. Aiemmin Siun soteen tulleista myanmarilaisista työntekijöistä osa on jo valmistunut suunnitelman mukaisesti lähihoitajiksi.

Haastattelimme Liperissä Aleksandraa, Nyi Nyita, Htar Sua, Mimozaa ja Kristinaa heidän kokemuksistaan sotealalla työskentelystä ja arjesta Pohjois-Karjalassa.

Oppisopimuksella ammatti ja työpaikka

Aleksandra, Htar Su, Nyi Nyi, Mimoza ja Kristina ovat saapuneet Suomeen eri puolilta maailmaa – Venäjältä, Myanmarista, Burmasta ja Kosovosta. He ovat löytäneet tiensä lähihoitajan ammattiin Suomessa oppisopimuskoulutuksen kautta, ja tällä hetkellä he työskentelevät muun muassa Iltaruskossa ja Sarastuksessa Liperissä. Yksiköt tarjoavat palveluita ikääntyneille.

“Kun työskentelee ja opiskelee samaan aikaan, se auttaa kehittymään ammatissa ja samalla tutustumaan paremmin suomalaiseen hoitokulttuuriin. Töissä on pakko oppia myös kieltä entistä paremmin,” kommentoi Kristina.

Suomen kielen oppimisen haasteet

Suomen kielen oppiminen on ollut monille haaste, mutta jokainen heistä on edistynyt sujuvaksi puhujaksi työpaikan ja arjen kautta. “Kun tulin Suomeen, en osannut sanoa sanaakaan suomea. Kieltä oppii parhaiten töissä, koska joka päivä täytyy puhua ja kuunnella suomea. Työkaverit ovat aina valmiita auttamaan ja selittämään asiat, joita en heti ymmärrä,” Aleksandra sanoo kiitollisena.

Pohjois-Karjalan murteen ymmärtäminen on kuitenkin tuonut omat haasteensa. “Paikallista murretta on välillä vaikea ymmärtää. Kirjakielessä on minä, mutta täällä on mie,” Htar Su kuvailee.

”Kerran asiakas puhui minulle nokasta, mutta en ymmärtänyt sitä. Hän opetti minulle sen tarkoittavan täällä nenää osoittamalla omaansa,” Nyi Nyi jatkaa kuvailua.

”Työ, työkaverit ja asiakkaat ovat olleet tärkeitä niin kielen kuin työnkin oppimisessa,” Mimoza toteaa.

Sarastuksen ja Iltaruskon asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita kansainvälisistä hoitajista.

”Asiakkaat ovat ystävällisiä meille. He kysyvät, mistä olemme kotoisin. Muistisairaat tosin voivat kysyä joka päivä samaa, mutta jaksan aina vastata,” Htar Su sanoo iloisena.

Työpaikan hyvä ilmapiiri ja kannustavat kollegat ovat auttaneet kaikkia sopeutumaan uuteen maahan ja kulttuuriin. Myös työpaikan rauhallisuus on ollut iloinen yllätys.

“Kotimaassani oli aina kiire töissä, mutta täällä Suomessa minulla on enemmän aikaa keskustella asiakkaan kanssa ja hoitaa tehtävät rauhassa,” Kristina toteaa tyytyväisenä.

Suomen talvi ja kesä: kulttuurishokkeja ja ihastusta

Moni haastateltavista koki ensimmäisen talvensa Suomessa yllättävänä.

“Talvi oli haastava ja kylmä, mutta siihen tottuu ajan myötä. Nyt tunnen oloni mukavammaksi. Ensimmäisenä talvena en edes tiennyt miten takki kannattaa pukea kiinni asti, ettei palele,” Nyi Nyi sanoo.

Sauna ja kylmä sää ovat vaatineet totuttelua, mutta Suomen kesä on kaikkien mielestä aivan erityinen. “Suomen kesä on ihana. Jos kesä jatkuisi täällä viisi kuukautta, se olisi mahtavaa!” Htar Su naurahtaa.

Koti-ikävää ja kotoutumista

Vaikka Suomi on tarjonnut hyvän elämän ja turvallisen työympäristön, koti-ikävä on välillä vahvasti läsnä.

Esimerkiksi Venäjän rajan ollessa kiinni, venäläistaustaisten työntekijöiden on vaikea – jopa mahdoton – päästä käymään sukuloimassa.

”Matka esimerkiksi Norjan kautta Petroskoihin kestää pari päivää yhteen suuntaan. Onneksi palveluesihenkilö Marja-Leena Nuutinen ymmärtää ja olen saanut vapaata päästäkseni käymään sukulaisten luona,” Kristina kertoo tyytyväisenä.

Muut yhtyvät kuorossa kehumaan Marja-Leenaa, joka on kuin äitihahmo kansainvälisille työntekijöilleen.

Kauas kotimaahan jääneen perheen ja sukulaisten lisäksi ruoka on asia, jota moni kaipaa. “Minua auttaa koti-ikävään oman kotimaan ruoka, ja onneksi sitä voi valmistaa myös täällä,” Htar Su kertoo.

Pohjois-Karjala on tarjonnut myös uusia ystäviä ja kokemuksia, jotka auttavat kotoutumisessa. Moni viettää vapaa-aikaansa metsässä suomalaisittain marjoja ja sieniä keräten tai suomalaisiin kaupunkeihin matkustellen. “Suomessa minulla on vapaa-aikaa, jota en kotimaassani pystynyt järjestämään. Siellä olin töissä koko ajan. Vapaa-ajalla vietän aikaa perheen kanssa, ulkoilen ja harrastan,” Aleksandra sanoo.

Suositukset Pohjois-Karjalalle

Haastatellut suosittelevat Suomea ja Pohjois-Karjalaa lämpimästi niille, jotka harkitsevat muuttamista ja työskentelyä täällä. “Suomessa työn ja vapaa-ajan tasapaino on hyvää. Lisäksi lapseni pääsevät täällä kouluun, ja täällä on hyvä koulutusjärjestelmä,” kertoo Aleksandra.

Suomen järjestelmällisyys, hyvä palkkaus ja mahdollisuus yhdistää työ ja opiskelu ovat tehneet Pohjois-Karjalasta ja lähihoitajan työstä monelle mieluisan valinnan. He kokevat saavansa Suomessa uusia mahdollisuuksia ja arvostavat paikallista elämänlaatua.

“Suomi on tarjonnut meille mahdollisuuden elää rauhassa ja kehittää itseämme ammatillisesti. Täällä saamme opiskella ja työskennellä samaan aikaan, ja minusta se on hieno asia,” Kristina kiteyttää muiden nyökkäillessä.

Kiinnostaako Liperi?

Liperin kuntaan voit tutustua oheisista linkeistä:

Katso Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun soten avoimet työpaikat: Avoimet työpaikat

Pohjois-Karjalaan? Miksi mihinkään muualle?

Pohjois-Karjalasta löytyy duunia ja uramahdollisuuksia siinä missä muualtakin, mutta meillä päin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu vuorokauden muina aikoina. Ja meillähän aikaa riittää, kun kaikki on lähellä ja elämän voi omistaa muiden unelmien sijaan omilleen.

Pohjois-Karjala on niille, jotka haluavat riisua turhantärkeyden minimiin ja joiden seurassa saa olla outo tai liian tuttavallinen luvan kanssa. Vaihda siis verkkarit jalkaan tai sinistä kajalia silmiin, jos siltä sattuu tuntumaan. Puhu niin kuin ajattelet ja elä sellaista elämää, joka on sinulle tarkoitettu. Lue lisää ja tule yhdeksi meistä!