”Työssäni vain mieli­ku­vitus on rajana”

Keväällä 2024 fysio­te­ra­peu­tiksi valmis­tunut Ada Pakarinen työs­ken­telee Rääkkylän Pihla­ja­ko­dilla. Kyseessä on ihan uusi työnkuva kysei­sessä yksikössä.

“Kun näin, että tänne avautui vaki­tuinen työ, mietin, että uskal­lanko hakea sitä vasta­val­mis­tu­neena, urani alku­met­reillä. Olin jotenkin ajatellut, että valmis­tu­misen jälkeen olen kesän sijaisena. Mutta niin vain kävi, että sain heti vaki­tuisen työpaikan. Olen tykännyt työstäni, koska se haastaa mukavasti, mutta antaa myös vapauksia työn suun­nit­te­lussa”, iloitsee Ada.

“Suosit­telen muitakin olemaan rohkeita ja olemaan avoimin mielin töiden ja harjoit­te­lujen suhteen hieman pienem­mil­täkin paik­ka­kun­nilta, koska se voi avata uusia ovia ja antaa paljon erilaisia näke­myksiä.”

Kuntou­tuk­sel­lista näkö­kulmaa kaikkeen toimin­taan

Uusi työpaikka ja uusi työnkuva saivat Adassa aikaan pientä jänni­tystä, mutta hyvällä tavalla. Hän on päässyt luomaan uutta työteh­tävää alusta lähtien.

“En ollut ikäih­misten parissa tehnyt yhtään harjoit­telua opis­kel­lessa. Nyt pääsen näkemään, että minkä­laista on työs­ken­nellä fysio­te­ra­peut­tina ikäih­misten palve­lua­su­mi­syk­si­kössä. Ja sehän hirveän kivaa! Asukkaat ovat nähneet niin paljon enemmän elämää kuin minä itse ja pääsen kuulemaan heidän tari­noi­taan eletystä elämästä. Joka päivä työssäni on ihania kohtaa­misia ja keskus­te­luja.”

Pihla­ja­koti Rääk­ky­lässä tarjoaa moni­muo­toista palve­lua­su­mista, joka perustuu yksi­löl­li­seen kuntout­ta­vaan hoito­työhön. Pihla­ja­ko­dilla on 34 paikkaa, joista 12 paikkaa on Pihla­ja­pirtin puolella. Pihla­ja­kodin asukkaat itse määrit­tävät millainen päivä heillä on.

“Parasta työssäni on se, että ei ole kiireen tuntua, vaan voin edetä asukkaan tahdissa ja voin oikeasti kohdata asukkaan. Minä annan asuk­kaille valinnan siitä, että halua­vatko he kuntou­tusta tai tehdä minun kanssani jotain kuten lähteä ulos. Jos he sanovat ei, niin minä voin kysyä myöhemmin uudestaan. Fysio­te­rapia Pihla­ja­ko­dissa on sellaista arjen tukemista eikä täällä lähdetä vetämään maksimeja salille”, naurahtaa Ada.

Hän onkin jo saanut huomata, että Pihla­ja­kodin asuk­kaista on löytynyt innos­tusta niin yksi­lö­fy­sio­te­ra­piaan kuin ryhmä­toi­min­taankin. Ada suun­nit­telee myös viri­ke­toi­mintaa kuntou­tuksen näkö­kul­masta.

“Asukkaat ovat pikku­hiljaa tutus­tu­neet minuun ja he ovat tainneet huomata, että minähän teenkin aika kivoja juttuja heidän kanssaan. Voidaan vaikka pelata ötökän­liis­kaus­peliä herne­pus­seilla ja ötök­kä­tar­roilla tai käydä kerää­mässä kukkia ulkona.”

Merki­tyk­sel­listä työtä

Pihla­ja­kodin työym­pä­ristö on konkre­ti­soinut Adalle, että vain mieli­ku­vitus on rajana fysio­te­ra­peutin työlle ja kuntou­tuk­selle.

“Kuntoutus voi tapahtua asukkaan huoneessa, yhtei­sissä tiloissa tai asuk­kaalle tärkeässä paikassa ja hänelle tärkeällä tavalla. Eräälle asuk­kaalle kävely on haastavaa, mutta hän halusi kokeilla, onnis­tui­siko valssi. Kokei­lusta tuli hirveän hyvä mieli meille kummal­lekin. Voin tehdä asuk­kaiden kanssa pieniä juttuja, joilla on iso merkitys.”

Asiakkaat ovat ottaneet Adan hyvin vastaan, mutta niin ovat myös Pihla­ja­kodin työn­te­kijät.

“Koin oloni heti terve­tul­leeksi. Täällä tulee kaikkien kanssa toimeen. Ja juttuun pääsee kiinni kahvi­huo­neessa ja kahvi­huo­neen ulko­puo­lel­lakin. Vaikka Pihla­ja­ko­dissa on todella paljon työko­ke­musta, uskon, että ammat­ti­tai­toni on tuonut jotain lisää siihen. Hoitajat kysyvät minulta fysio­te­ra­peutin näkö­kulmaa asia­kas­asioissa ja ovat kiin­nos­tu­neita minun työstäni. Mutta ihan samalla tavalla minäkin voin kysyä heiltä, jos joku asia askar­ruttaa. Pihla­ja­koti on täynnä autta­vai­suutta ja yhtei­söl­li­syyttä.”

”Työmatka on kuin portaali”

Rääkkylän kunta täyttää tänä vuonna huikeat 150 vuotta! Rääkkylä on paik­ka­kun­tana Adalle tuttu paikka lapsuu­desta asti, sillä hänen mummo­lansa on Rääk­ky­lässä.

“Minulla on se onnel­linen tilanne, että pystyn majoit­tu­maan tarvit­taessa mummo­lassa, jos on joskus talvella huono keli tai väsyttää kovasti. Isovan­hemmat ovat siitä tyyty­väisiä. Heidän mieles­tään voisin olla siellä vaikka koko ajan”, nauraa Ada.

Ada Pakarinen asuu Joen­suussa ja työmatka on autolla noin 50 minuuttia.

“Työmatkan pituus on suhtau­tu­mis­ky­symys, kenelle mikäkin on pitkä. Kesällä matka ei tunnu pitkälle. Työmatka on kuin portaali, jonka aikana voi nollata pään työpäivän päät­teeksi. Tässä vaiheessa elämää en ehkä muuttaisi Rääk­ky­lään pysyvästi, mutta mökki luon­non­rau­hasta jostain järven rannalta Rääk­ky­lästä olisi hienoa.”

Parasta Rääk­ky­lässä mummolan ja työn lisäksi Adan mielestä on luonto ja terveh­ti­minen.

“Kun täällä lähtee käve­le­mään kylälle, niin kaikki moikkaa toisiaan, vaikka ei tunti­si­kaan. Se on hienoa.”

Koti­paik­ka­kun­nas­taan Joen­suusta Adalla on niin ikään vain hyvää sanot­tavaa.

“Kyllähän muualla Suomessa on kiva käydä, mutta vielä muka­vampaa on tulla takaisin Joen­suuhun. Tulee sellainen kotoisa olo, että kuuluu tänne päin Suomea. Pohjois-Karja­lassa niin Joen­suussa kuin Rääk­ky­läs­säkin on sellaista luon­non­lä­hei­syyttä, mitä esimer­kiksi Etelä-Suomesta mieles­täni puuttuu.”

Kiin­nos­taako Rääkkylä?

Tutustu Rääkkylän kuntaan:

Katso Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten avoimet työpaikat: Avoimet työpaikat
 

Pohjois-Karjalaan? Miksi mihinkään muualle?

Pohjois-Karja­lasta löytyy duunia ja uramah­dol­li­suuksia siinä missä muual­takin, mutta meillä päin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu vuoro­kauden muina aikoina. Ja meillähän aikaa riittää, kun kaikki on lähellä ja elämän voi omistaa muiden unelmien sijaan omilleen.

Pohjois-Karjala on niille, jotka haluavat riisua turhan­tär­keyden minimiin ja joiden seurassa saa olla outo tai liian tutta­val­linen luvan kanssa. Vaihda siis verkkarit jalkaan tai sinistä kajalia silmiin, jos siltä sattuu tuntumaan. Puhu niin kuin ajattelet ja elä sellaista elämää, joka on sinulle tarkoi­tettu. Lue lisää ja tule yhdeksi meistä!