SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Moi, tervetuloa kuuntelemaan Siun soten Miekö Miepä-podcast-sarjaa. Mie oon sairaanhoitaja ja mielenterveysvaikuttaja Sami-Petteri Asikainen. Keskustelen podcastissa vaihtuvien vieraiden kanssa mielenkiintoisista aiheista mielenterveysaiheiden ympärillä.

Tänään puhutaan seksuaalisuudesta. Mulla on keskustelemassa sairaanhoitaja Heidi Voutilainen Mielenterveys- ja päihdepalveluista. Tervetuloa mukaan keskustelemaan.

HEIDI VOUTILAINEN: Kiitos.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Aloitetaan seksuaalisesta ylipäätään. Seksuaalisuus on tabu, josta puhutaan melko vähän tai siitä puhutaan usein aika seksi- ja yhdyntäkeskeisesti. Mitä kaikkea seksuaalisuus tarkoittaa?

HEIDI VOUTILAINEN: No seksuaalisuus on käsitteenä varmastikin hyvin vaikea avata. Niin kuin sanoitkin, se on hyvin seksi- ja yhdyntäkeskeistä, mitä se ei oo. Mie ite tykkään ehkä ajatella näin, että seksuaalisuus on se mitä me ollaan, seksi on se mitä me tehdään. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä, se on osa meitä. Sitä ei meistä saa pois. Se on meillä läsnä tässä meidän matkassa ihan sieltä kehdosta hautaan. Seksi on sit sitä mitä me teemme, sitä aktia, mikä on tietysti myös suuri osa seksuaalisuutta, mutta ei ainoastaan sitä. Mä ite ehkä ajattelisin näin seksuaalisuutta. Moni, niin kuin sanoitkin, ajattelee kyllä nykypäivänäkin vieläkin kun puhutaan seksuaalisuudesta, et se on jotenkin hävettävä asia juuri sen takia, koska heti ensimmäisenä mietitään että no nyt se puhuu seksistä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Onks sulla mitään tavallaan esimerkkiä siitä, että millä tavalla seksuaalisuus voi ilmetä ihmisessä muuten kuin seksin ja yhdynnän kautta, sen tekemisen kautta?

HEIDI VOUTILAINEN: Ihan esimerkiksi vaikka tunteet, tunteiden käsittely. Se on osa seksuaalisuutta. Kosketus, läheisyys, hellyys. Mä oon kohdannu myös paljon nuoria, jotka on vähän hämillään oman seksuaalisuutensa kanssa, koska hyö ovat hämillään omien tunteitten kanssa, hyö ovat hämillään jopa oman seksuaali-identiteetin kanssa. Just se että mä oon kohdannu nuoriakin jopa ja aikuisiakin, esimerkiksi jos otan tähän tän aikuisen, niin ollu vaikka avioliitossa vuosia, mut on myöhemmin aikuisiällä havahtunut siihen, että vaikka koskettaminen, miten vaikka puoliso on tottunu koskettamaan, ei tunnukaan hyvältä. Sekin on sitä seksuaalisuutta, se koskettaminen. Miten sä kosketat toista, miten sä annat läheisyyttä, hellyyttä. Nuorten kanssa just nää tunteet, ajatukset, se seksuaali-identiteetti.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Ymmärränks mie oikein, että jos puhutaan vaikka kehosuhteesta, niin siinä seksuaalisuus on aika tärkeässä roolissa? Meillä on ehkä semmonen kulttuuri, että kun on alaston ihminen vaikka edessä, niin se nähään usein semmosena seksuaalisena olentona.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, juuri näin. No kehopositiivisuus ja miten ajatellaan itsestämme, miten ajatellaan toisista ja just se oma kehonkuva, onko sulla hyvä olla omassa kehossa. Tää kaikki, seksuaalisuus on niin monisyinen asia. Siihen liittyy niin paljon kaikkia asioita. Se on oikeastaan se syy miks mä oon halunnu lähteä lukemaan enemmän seksuaalisuudesta ja opiskelemaan sitä aihetta. Haluan opiskella sitä vielä enemmän, koska se ei oo pelkästään sitä seksiä, vaan se on paljon muutakin mitä ihmisyys on ja mitä me tuolla hoitotyössä ihmisten kanssa tehään. Se on niin paljon muutakin.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Miten esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, jos mietitään seksuaalisuutta ja vaikka homoseksuaalisuutta? Vielä muutama vuosikymmen sitten se on ollut Suomessa rikollista ja se on ollut sairaus. Miten semmonen on esimerkiksi vaikuttanut nykypäivän seksuaalisuuteen ja ihmisen kokemukseen omasta seksuaalisuudesta?

HEIDI VOUTILAINEN: Niin kuin sanoitkin, homoseksuaalisuus on ollu aiemmin kriminalisoitu. Totta kai se vaikuttaa myöskin nykypäivänä siis silleen, että esimerkiksi nykypäivänä nää jotka on eläny sitä aikaa kun se on ollu kriminalisoitu, niin heillä voi olla hyvinkin vakavia traumoja niiltä ajoilta. Ovat vaikka homoseksuaaleja ja se oli hyvinkin kiellettyä, hyvin hyvin hävettävää silloin 70-luvulla. Nykypäivänä yritetään puhua kaikesta avoimesti ja ollaan avoimia asioitten suhteen, mut heille se ei oo helppoo. Se ei todellakaan oo helppoo ja ne traumat on siellä, mitkä vielä enemmän sanelee sitä, että on vaikea lähtee puhumaan, missä taas me hoitajat ollaan avainasemassa. Meidän pitäis yrittää luoda koko ajan enemmän sitä turvallista asioitten esille ottamista.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Sanoit tuossa häpeästä. Monesti seksuaalisuuteen ehkä liittyy se häpeä ja varsinkin jos on traumataustaa, mietitään vaikka seksuaalivähemmistöihin liittyvää historiaa. Miten sellaista voi lähteä purkamaan?

HEIDI VOUTILAINEN: Tämmöstä häpeää?

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Niin, häpeää, siihen seksuaalisuuteen liittyvää.

HEIDI VOUTILAINEN: Mä ajattelisin näin, että ehkä ensiaskel ois justiinsa ottaa yhteyttä johon kuhun, kenen kanssa vois lähtee keskustelemaan niistä asioista, et ei jäis yksin niitten asioitten kanssa, koska se häpeä on hyvin monesti semmonen joka tekee myös muita. Kun se häpeä kasvaa tarpeeks isoks, sä et voi olla oma itsesi. Sulla tulee roolit, sä yksinkertaisesti vaan oot jotain mitä sä et oo, niin siellä tulee ahdistusta, masentuneisuutta, unihäiriöitä, jopa syömishäiriötä, ihan mitä vaan voi tulla. Justiinsa se, että ottais yhteyttä matalalla kynnyksellä ja rohkeasti. Lähtis sitä kautta purkamaan niitä asioita ja käsittelemään sitä että miksi hävetä jotain mitä on. Seksuaalivähemmistöt ja seksuaalisuus, mä ajattelen ite seksuaalisuuden voimavarana ihmiselle, et kääntäis voimavaraks sen oman seksuaalisuuden, et mä oon seksuaalinen ihminen.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Jos miettii evoluution näkökulmasta, niin me ollaan aika seksuaalisia, koska se on lisääntymisen edellytys kaikilla eläimillä. Se lisääntyminen on se ajatus mikä on meidän koodistolla lisätty jo ihan alusta lähtien. Miten sie aattelet sitä, että kun ihminen on kokonaisuus? Siihen liittyy psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen. Jos mietitään vaikka sellaista joko terveydenhuollossa tai ihan muutenkin, niin jätetäänks se seksuaalisuus sieltä usein pois? Vai puhutaanko siitä riittävästi?

HEIDI VOUTILAINEN: Ei puhuta riittävästi. Mä aattelen ite näin, en mä sano et se jätetään pois, vaan ehkä se on sellainen asia ennemminkin mikä unohdetaan. Juuri ehkä senkin takia, koska seksuaalisuus hyvin monesti liitetään siihen seksiin ja yhdyntään. Jossain sairaalan osastoilla esimerkiksi jos potilas makaa letkuissa ja näin poispäin, niin tämösissäkin tilanteissa sen ihmisen seksuaalisuus pitäis ottaa huomioon, koska ihminen on kokonaisuus ja seksuaalisuus on sitä. Elikkä ihan vaan rohkeesti hoitajatkin kysyä, että hei miten sä voit tänään, miltä susta tuntuu, onks kaikki hyvin. Ite ajattelen sen, sairaanhoitajana oon myös hoitotyötä tehnyt, et jos sen toiminnan kautta ajatellaan tätä seksuaalisuutta, niin se voi olla niinkin yksinkertaista, että kun sä meet vaikka hoitotoimenpidettä tekemään potilaalle, että hei mä kosketan nyt sua että mä laitan tän kanyylin. Sekin on sitä seksuaalisuuden huomioimista, kun sä kerrot asiakkaalle, potilaalle että mä aion koskettaa sua nyt kun mä laitan tän kanyylin. Näinkin yksinkertaisilla asioilla.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Toi on tosi tärkee, että on aika arkipäiväinen asia sit kuitenkin se kosketus. Hoitotyössä on tosi tärkeetä toisaalta että kosketaan, mutta myös se että myö kysytään se lupa siihen kosketukseen, koska se kuitenkin toisille voi olla hyvinkin herkkä tilanne. Ite mietin monesti, ikäihmisten ikäihmisten parissa kun oon työskennelly myöskin, et on sit vuodepesuja joissa saatetaan koko kehoa koskettaa ja sitä saatetaan tehdä hyvin rutiininomaisesti. Siinäkin ois varmaan aika tärkeetä se, että myö muistettais koko ajan kertoa, puhua sitä myö tehään. Ja myös toisaalta pyytää sitä lupaa sille tekemiselle.

HEIDI VOUTILAINEN: Juuri tää, että sillä sanottamisella vähän niin kuin pyydetään juuri sitä lupaa. Kaikille se ei oo ok koskettaa.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Miten sie kannustaisit asiakasta tai potilasta, kuka tahansa se nyt onkaan, siihen että hän saa sen varmuuden myös sanoa siitä että tää ei oo ok mulle, mie en tykkää tällaisesta kosketuksesta, teetkö tän toisella tavalla? Monesti ite oon miettiny sitä, et monesti ihmiset ehkä jollain tavalla alistuu siinä tilanteessa. Nyt toi hoitaja tai lääkäri tulee ja koskettaa ja lähtee pois. Millä tavalla potilas vois paremmin tuoda sitä omaa kokemustaan esille?

HEIDI VOUTILAINEN: No, mie ite aattelisin näin, että rohkeesti vaan sanomalla niitä asioita ääneen, koska se ei oo millään muotoa hävettävä asia. Sen takia tässä nyt tätä podcastiakin varmasti ollaan tekemässä, että saatais tätä seksuaalisuutta enemmän näkyväks ja kuuluvammaks. Siihen koko ajan koulutetaan ihmisiä enemmän, että päästäis niistä tabuista eroon, et seksuaalisuus on arkipäiväinen asia. Ehkä nyt asiakkaanakin enemmänkin, kun sinne vastaanotolle tullaan, niin sanottaa sen että hei mulla on sit tälleen et mä en tykkää tällaisesta kosketuksesta tai tällainen toimenpide on aina aiheuttanu mussa vähän epämukavia tunteita. Sillä tavalla myös henkilökunta oppii koko ajan niistä asioista, kun asiakkaat tuo siellä vastaanotoilla ja hoitotoimenpiteissä niitä esille.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Mie mietin, et onks hammashoito vähän edistynyt tässä asiassa, koska ihmisiä usein pelottaa hammaslääkärille meno. Se on ehkä normi tilanne, että hei jännittää. Ja sitten hammashoitohenkilökunta ehkä osaa sen ottaa paremmin esille. Jos mietitään vaikka lääkärin vastaanottoa, niin onks se vähän sellaista, että ei oikein osata ajatellakaan sitä että jos koskettaa vaan polvea tai tutkitaan polvea, palpoidaan nilkat, vatsat, selkää, rintaa. Se kuitenkin menee kuitenkin tosi lähelle ihmistä. Pitäiskö vaan meidänkin osata havainnoida sitä ja enemmän tehdä siitä normaali asia, et ihmistä voi ahdistaa, jännittää tai hävettää se koskettaminen? Tai pelottaa?

HEIDI VOUTILAINEN: Mm, se voi myös pelottaa ja se voi myös ahdistaa. Se nimenomaan onkin se mitä mä haluan tulevaisuudessa viedä eteenpäin. Otettais siitä se normi, että sitä tuotais enemmän esille, että se huomioiminen ois meillä osa sitä hoitotoimenpidettä. Ite tässä vastaanottotyössä mä oon pyrkinytkin siihen, tähän seksuaalisuusasiaankin, siinä vastaanottotilanteessa jo ottaa sen semmoseksi normaaliksi asiaksi mikä käydään vastaanottotilanteessa läpi. Kysytään seksuaalisuudestakin ja seksuaalisuusasioista.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Millä tavalla sie ite lähdet kysymään, ihan kyselemään että onks sulla jotain konkreettisia kysymyksiä jotka sie voisit antaa esimerkiksi muille hoitajille? Työkaluja?

HEIDI VOUTILAINEN: Itse asiassa on. Mä oon nyt tässä kehittelemässä semmosta lomaketta siihen seksuaalisuuteen liittyen, minkä vois ottaa vastaanottotilanteessa mielenterveys- ja päihde- ja miks ei vaikka muillakin vastaanotoilla. Siitä seksuaalisuudesta vois vaikka sen lomakepohjan kautta lähteä, et helpottaisko se sitä puheeksi ottamista, kun sulla ois joku runko. Mitä kysyä, miten kysyä ja mitä asioita kannattaa siinä seksuaalisuudessa ottaa huomioon. Tämmönen mulla on rakenteilla ja suunnitteilla koko ajan.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Sehän kuulostaa ihan loistavalta. Varmasti on monelle semmonen hyvä. Aina kun on olemassa joku työkalu jota voi vaikka edes soveltaa omaan työhön, niin se helpottaa. Jos ajatellaan seksuaalisuutta parisuhteessa, millä tavalla sitä vois ottaa siinä parisuhteessa puheeksi?

HEIDI VOUTILAINEN: Tarkoitaks sä, että pariskunnat keskenään vai-

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Niin, että pariskunnat keskenään.

HEIDI VOUTILAINEN: Ehkä kaiken avain on se avoimuus. Justiinsa se, että pariskunnille mä oon antanu semmosia vinkkejä miten lähteä puhumaan seksuaalisuusasioista, ihan vaikka koskettamisesta, kysyä puolisolta miltä mun kosketus tuntuu. Tai miltä susta tuntuu jos mä tuun sun viereen, ihan tämmösiä pieniä arkipäiväisiä asioita, mutta ääneen sanottaminen on ehkä mun mielestä avainasemassa siinä. Justiinsa se että ei taas lähettäis sen seksin kautta, vaan lähettäis sen muun kautta ensin. Se läsnäolo, koskettaminen ja tunteet, että hei mitä sä tunnet tai ajattelet tästä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Voiks sitä lähteä niinkin arkisesta tilanteesta, et miltä siusta tuntuu se kun mie istun tässä siun vieressä?

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Jos mietitään koskettamista, varsinkin jos on uus parisuhde jossa voi olla vielä sen koskettamisen kanssa arkuutta, et uskaaltako koskea tänne ja miten niillä käsillä uskaaltaa liikkua toisen iholla. Se on aika semmonen helppo ja kevyt, miltä siusta tuntuu kun mie istun tässä siun vieressä. Tai miltä tuntuu kun mie istun siua vastapäätä tai miltä tuntuu silmiin katsominen.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, tää oli hyvä kun sä sanoit ton uus parisuhde-asian ja miten se koskettaminen. Tän koskettamisen kautta myös se rajojen asettaminen. Tähän mä oon törmännyt hoitotyössä. Siihen, että multa on tultu pyytämään apua, että hei mä en oo oikein varma onks oikein tuntea näin. Justiinsa siinä uudessa parisuhteessakin se rajojen asettaminen on tosi tärkeetä, johon taas päästään sen avoimuuden ja puhumisen kautta. Pitäis uskaltaa puhua myös niistä et mikä tuntuu hyvältä, mutta mikä ei tunnu hyvältä, myös niistäkin. Se ei oo negatiivinen asia, vaan se on tosi hyvä ja positiivinen asia, koska siinä taas saahaan entistä syvempi siitä suhteesta ja keskusteluyhteydestä, kun uskalletaan puhua myös niistä, et mikä ei tunnu hyvältä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Toi oli loistava nosto. Se luo sitä luottamusta ja turvallisuutta siihen parisuhteeseen. Nyt puhuttiin siitä uuden parisuhteen, et siinä on just ne rajat ja ne on tärkeät. Molemmilla pitää olla se hyvä tunne siinä olla toisen kanssa ja turvallinen olla ennen kaikkea. Miten sie aattelet esimerkiksi kosketuksen vähän pidempään kestäneessä parisuhteessa, jopa kymmeniä vuosia kestäneessä parisuhteessa? Voiko kosketus olla mahdollisuus uusille asioille?

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä mä ajattelen sen näin, että se voi olla mahdollisuus. Se koskettaminen voi olla myös sellainen, kun ollaan pitkään toisen kanssa, niin sillä voi saaha jopa ihan uusia asioita siihen parisuhteeseen ja omaan seksuaalisuuteen. Ja miksei myös kumppanin, puolison seksuaalisuuteen yhdessä. Sehän on tosi tärkeetä, että te ootte ollu vuosikymmeniä vaikka naimisissa tai parisuhteessa, et sä huomioit sen toisen ihan vaikka jollain kosketuksella. Hei mä oon läsnä, ilman sanoja, ihan vaan kosketat. Sekin tuo jo sitä turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kaikkea mitä siihen parisuhteeseen kuuluu. Sehän vaan syventää sitä, ihan vaan pelkkä kosketus ilman sanoja.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Monesti parisuhteissa, varsinkin pitkään kestäneissä, molemmat kasvaa ihmisenä, mut sit se parisuhde on vaan jämähtäny johonkin tiettyyn pisteeseen. Toisaalta kosketus ja seksuaalisuuden tutkiminen yhessä voi olla jopa sellaista uudelleen tutustumista.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, ehottomasti. Ja just se että se voi lujentaa jo sitä olemassa olevaa suhdetta, kun sä opit uusia asioita toisesta ja te yhdessä opitte niitä uusia asioita siihen seksuaalisuuteen liittyen. Sehän myös lujentaa mahdollisesti sitä voimassa olevaa parisuhdetta, mikä tekee teistä taas entistä enemmän yhteen hitsaantuneet niin sanotusti.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Ollaankin puhuttu siitä, että seksuaalisuudesta puhuminen voi tuottaa häpeän tunteita ja se voi olla vaivaannuttavaa. Vähän sellaista, että voiks tästä nyt puhua. Jos puhutaan ihan pariskunnista keskenään tai jonkun uuden ihastuksen kanssa, jonka kanssa ei olla ehkä vielä parisuhdetasolla, niin miten tehdä siitä keskustelusta luonteva? Millaisia asioita siinä ois hyvä huomioida?

HEIDI VOUTILAINEN: Ehkä ajattelisin näin, että puhumalla oppii, niin sanotusti toistoja. Mitään semmosia kikkakolmosia mulla ei oo antaa, mutta ehkä mie ite ajattelisin, että siitä tulee luontevampaa mitä enemmän sä oot vaan avoin. Mitä enemmän sä otat seksuaalisuutta ja niitä seksuaalisuusasioita siihen arkipäivän puheeseen mukaan, niin totta kai siitä tulee luontevampaa, siitä tulee arkipäiväisempää. Ja justiinsa se että jos sulla on pitkä parisuhde ja sä koet että sä et ole varma voitsä puhua tämmösistä asioista, niin ehkä siinä on semmonen paikka, että pitää keskustella sen puolison kanssa miksi näin on. Miksi mä koen näin, että mä en voi puhua näistä asioista.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Toi onkin tärkee havainto. Mie mietin semmosta, että kun siinä on se häpeä varsinkin, joka saattaa lukittaa, että ei pysty vaan avaamaan sitä keskustelua, niin voisko sitä lähtee ihan vaikka kirjoittamalla? Että kirjottaiskin kirjeitä, ois tämmönen kirjeiden vaihto jossa puhuttais siitä? Tai ainakin kerrottais ne asiat mistä haluaa keskustella toisen kaa?

HEIDI VOUTILAINEN: Joo, kirjehän on tosi hyvä. Minä käytän itse asiassa aika paljon työkaluna asiakastyössä tätä kirjoittamista, koska itse tykkään kirjoittaa paljon. Esimerkiks tunnepäiväkirjat, niin miksei myös tää kirjekin. Jos häpeää sanoaa jotain ääneen, niin kirjoittaa sen. Siis tosi hyvä idea toi kirje.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Jos mietitään niitä ensimmäisiä keskusteluja, niin kannattaa varmaan pyrkiä rauhottamaan se tila, et se ei oo siinä kiireessä. Sekin luo turvallisuuden tunnetta siihen ympäristöön, et pystyy rauhottumaan siihen hetkeen. Ja varmaan kannattaa puolisollekin sanoa, että hei nyt vois laittaa puhelimet kiinni, tää on se hetki kun myö ihan vaan keskustellaan.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, että keskittyy siihen hetkeen, mutta ei tekis siitä liian väkiväistäkään, että se pitäis molempien kalentoroida jotenkin. Että nyt tänä iltana puoli kahdeksan istumme sohvalle ja keskustelemme näistä asioista, vaan että se ois mahdollisimman luontevaa.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Mut joillekinhan se voi toimia aika hyvin-

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä tietysti.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: -et monesti parisuhteessa saatetaan mennä vaikka siihen, että ei oo aikaa, et mulla ei oo nyt aikaa jutella tästä asiasta tai on työkiireitä. Joskus se voi olla jopa ainut mahdollisuus, et sie oikeesti kalenteroit sen. Miten sie aattelet, et mielenterveyshäiriöt vaikuttaa seksuaalisuuteen? Tai millainen yhteys niillä on?

HEIDI VOUTILAINEN: No, niin. Parantaako seksuaalisuus mielenterveyttä vai toisinpäin, siinäpä vasta kysymys. Mielenterveyshäiriöt ja ylipäätään mielenterveyshäiriössä käytettävät lääkkeet vaikuttaa aika paljonkin miun mielestä seksuaalisuuteen. Jotkut lääkkeet voi aiheuttaa oikeesti seksuaalista haluttomuutta, mikä voi olla tosi iso kolahdus potilaalle tai asiakkaalle. Ja sitten ylipäätään ne halut tai se läheisyyden kaipuu, koskettaminen, kaikki tää, voi muuttua mielenterveyshäiriötä sairastavalla. Kyl se on aika iso asia, mikä pitäis muistaa ottaa myös huomioon ja puheeksi mielenterveys- ja päihdetyössä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Se on totta, että monet asiakkaat ei välttämättä lähde kertomaan siitä avoimesti tai spontaanisti. Se vaatii ammattilaiselta sitä kykyä myös havainnoida se asia, et hei miten tää on vaikuttanut sinuun ja sinun seksuaalisuuteen. Ihan jos puhutaan seksistä, niin usein ihmiset kuitenkin herkimmiten huomaa kun siihen seksielämään tulee muutosta, kuten puhuttiin, seksuaalisuus on aika laaja, et jos myö puhutaan asiakkaan kans seksuaalisuudesta, et miten tää vaikuttaa siun seksuaalisuuteen, niin ne saattaa pikkusen hämmentyä.

HEIDI VOUTILAINEN: Se on ihan totta.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Mut sitten kun päästään kysymään, että tässä voi olla se hyvä paikka mennä siihen seksiin, onks tää masennus vaikuttanu esimerkiksi siun seksihaluihin tai onko tää lääke vaikuttanu siun seksihaluihin.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, ja jos tietää että ihminen on parisuhteessa ja taloudessa hänellä on puoliso, hyö ovat vaikka naimisissa tai pitkäaikainen kumppani, niin sit voi lähtee sen parisuhteen kautta. Monella hoitajalla se ’seksi’ sanan sanominen voi olla vaikeeta, niin lähtis sitten kysymään niitä asioita sen parisuhteen kautta. Että no hei sä oot nyt syönyt tätä lääkettä tän ja tän verran ja tän aikaa, onks se vaikuttanu jollain tavalla vaikka sun parisuhteeseen. Lähtiskin parisuhteen kautta, että jos se on semmonen lievempi sana, vaikka kyllähän hoitajienkin pitäis pystyä se ’seksi’ sanomaan luontevasti ja ottamaan se, että hei onks tää vaikuttanu jollain tavalla sun seksielämään. Ja sitten sitä kautta, kun se asiakas tai potilas huomaa sen, että okei näistä asioista on ihan ok puhua, hoitaja otti sen ekana puheeks, niin sitten sitä kautta lähtee siihen seksuaalisuuteen, mites muuten se seksuaalisuus.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Se on oikeestaan just toi ’seksi’ sana ja toinen on ’itsetyydytys’. Ne on yllättävän hankalia asioita vastaanotolla ruveta sanomaan. Mie muistan ihan oman työuran alkupuolelta, kun ensimmäisen kerran keskustelin erektiohäiriöistä. Miesten erektiohäiriössä puhutaan jännittämisestä vai onko sitten joku somaattinen sairaus taustalla. Siellä aika tärkeänäkin asiana nousee se, että onko seksihalu vähentynyt vai onko kuitenkin esimerkiksi itsetyydyttämistä siellä, jolloin sitä halua on siihen. Mutta esimerkiksi se jännitys voi olla se, ettei pystykään sitten kumppanin kanssa sitä seksiä harrastamaan. Siinä miun mielestä ite koen, että on tosi tärkeessä roolissa, että ammattilainen uskaltaa sanoa. On toisaalta sinut sen oman seksuaalisuutensa kanssa, että pystyy käyttämään termejä jotka ei kolauta liikaa tai ei aiheuta itelle sitä valtavaa häpeää, joka on tietysti potilaan hoidon kannalta aika merkittäviä asioita. Että ei vaan sivuuteta sen takia, että minä nyt sitä ’itsetyydytystä’ pysty sanomaan.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, se on ihan totta. Paljon on edistynyt hoitotyö seksuaalisuuden suhteen, sen esille tuomisessa ja avoimuudessa, mutta vielä siinä on töitäkin. Miusta on hienoa, että ihmiset kouluttautuu ja opettelee uusia asioita, ottaa uusia työkaluja työhön käyttöön ja kehittää ammattiaan ja sitä mitenkä siellä työssä otetaan potilaita ja asiakkaita huomioon ja kohdataan niitä ihmisiä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Kuten varmaan koko tän keskustelun osalta voin sanoa, et jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen. Toisaalta en tiä et onks raflaavasti sanottu, et meil on jopa velvollisuus huolehtia meidän seksuaalisuudesta. Mutta jos puhutaan seksuaalioikeuksista ja siitä että on okeus huolehtia siitä myös terveydenhuollossa, joka on paikka missä kuitenkin lähtökohtaisesti pitäis olla turvallista puhua kaikista asioista ja tulla kohdatuksi ihmisenä ilman että sinua arvostellaan siun taustojen takia, vaan et siun ihmisarvo on yhtä arvokas verrattuna kehen tahansa muuhun, niin millä tavalla siellä vastaanotolla voidaan kunnioittaa ja vaalia ihmisen seksuaalioikeuksia?

HEIDI VOUTILAINEN: Esimerkiks mun huoneessa on nähtävillä seksuaalioikeudet. Siellä ne on luettavissa, joka antaa jo ehkä toivon mukaan sellaista kuvaa, että hei seksuaaliasiat on huomioitu ja semmosta materiaalia nähtävillä siellä huoneessa, että niistä seksuaalisuusasioista on ok puhua. Ehkä vastaanottotilaan voidaan tehdä jopa semmosta niin sanottua näyttävyyttä, että niistä asioista on otettu selvää ja ne otetaan huomioon. Tietysti tää ei kaikkialla hoitoalalla oo mahdollista, mutta sit se hoitajan oma asennoituminen siihen tilanteeseen. Se puheeksi ottaminen. Niin kuin sanoinkin jo aikaisemmin, että hoitajat on siinä avainasemassa, koska me ollaan niitä hoitoalan ammattilaisia. Meillä on omat eettiset ohjeistukset joiden mukaan me mennään ja seksuaalioikeudesta kun puhutaan, niin kaikilla ihmisillä on oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, mikä on suoraan lainaus seksuaalioikeuksista ensimmäisestä pykälästä. Se huomioon ottaminen, se tilanne, se läsnäolo, et sä kuuntelet, sä keskityt potilaaseen, asiakkaaseen ja sit avoimesti kysyt et hei mites sun seksuaalisuusasiat. Tai jos ’seksuaalisuus’ on vaikea sana, niin lähtee vaikka tunteista, ajatuksista. Ihan tältä kannalta, koska sekin on osa seksuaalisutta.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Jos mietitään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, niin millä tavalla esimerkiksi vastaanotolla voidaan turvata heidän seksuaalioikeudet?

HEIDI VOUTILAINEN: Heidätkin pitää ottaa vastaan totta kai ihmisenä ja samanarvoisena kuin kaikki muutkin. Se asenteen ja asennoitumisen siihen tilanteeseen pitää olla syrjimätön ja tasa-arvoinen. Jos tulee seksuaalivähemmistöjä ja sä et tiedä vaikka ees kaikesta kaikkea, niin se on ihan ok jos sä et hoitajana tiedä kaikesta kaikkea, että jos sinne tulee justiinsa joku trans-ihminen. Ja mä voin sanoa rehellisesti, että en mä varmaan tietäiskään kaikkea, mutta sitten justiinsa mä sanon asiakkaalle että sori mut mä en tiedä tästä ihan kaikkee. Tähän mennessä kaikki asiakkaat on ollu silleen, että hei onpa kiva kun sä sanoit. Sitten hyö ovat niitä, jotka opettaa niissä asioissa. Mulla on yleensä tapana sanoa asiakkaalle, et jos mä en jostain asiasta tiedä, niin hei mä palaan tähän, mä otan selvää. Sä otat asioista selvää, sä koulutat itsees. Sä koko ajan edistät sillä myös sitä omaa ammatti-identitettiä, kun sä koulutat itsees ja sit seuraavan kerran sä pystyt jo paremmin ottamaan vastaan myös niistä sukupuolivähemmistöjä.

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Toi on tosi tärkee semmonen, mikä ehkä kaikille terveydenhuollon ammattilaisille pitää olla jollain tavalla itsestään selvääkin. Meidän on pakko koko ajan kouluttaa itteemme eteenpäin ja että on pakko hankkia tietoa lisää. Onks sulla antaa vinkkejä tai sivustoja mistä esimerkiks ihmiset vois hakea tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä?

HEIDI VOUTILAINEN: Ihan niinkin yksinkertaisesta paikasta kuin Mielenterveystalo, kun näin mielenterveys- ja päihdetyötä tehdään. Sielläkin on siis seksuaalisuusasioista osio, johon kannattaa ehkä jopa ohjata asiakasta tutustumaan jos herää epäilys että asiakas ei ehkä ookaan ihan sinut seksuaalisuutensa kanssa tai ehkä kamppailee seksuaalisuuskysymysten kanssa. No sittenhän on ihan Sexpon sivut, missä on seksuaalioikeuksista tietoa. Seksologinen seura löytyy kanssa, se on ehkä enemmän ammattilaisille tarkoitettua tietoa. Mutta on myös semmosta tietoa mitä asiakkaalle ja potilaallekin ja miksei vaikka siellä vastaanottotilanteessa jo heidän kanssaan käydä läpi niitä asioita, ihan vaikka seksuaalioikeudet. Tietääks ihmiset mitkä on seksuaalioikeudet ja mitä ne tarkoittaa?

SAMI-PETTERI ASIKAINEN: Se onkin ihan hyvä kysymys. Ite voin tunnustaa, että hetki sitten en vielä kauhean hyvin tuntenut. Ne on hyvin valaisevia, kun sitä lähtee lukemaan. Juurikin niistä omista oikeuksista antaa hyvin tietoa. Ite haluan tuoda esille Nuortennettin. Siellä on hyvää tietoa seksuaalisuudesta nuorille ja sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille Seta ry antaa ihan loistavaa tietoa.

HEIDI VOUTILAINEN: Kyllä, siinä oot ihan oikeassa. Siellä on kattavasti.

SAMI-PETTERI: Mutta hei. Kiitos, Heidi, kun olit keskustelemassa. Tää oli todella antoisa keskustelu, tätä vois jatkaa vaikka loputtomiin. Erittäin paljon kiitos.