Itä-Suomen yliopiston lääketieteen viidennen vuosikurssin opiskelijat Roosa Kasurinen, Anni Huovinen ja Iiris Nyström jakoivat Joensuun Normaalikoulun LUMA-linjan abiturienteille näkemyksiään lääkärin ammatista, lääkiksen opiskelusta ja pääsykokeisiin valmistautumisesta Siun soten rekrytoinnin järjestämässä tilaisuudessa.

Kyseessä oli ensimmäinen Siun soten rekrytoinnin järjestämä lääketiedeinfo lukion LUMA-linjan opiskelijoille.

”Teemme rekrytoinnissa tiivistä yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten kanssa, jotta saamme innostettua koululaisia ja opiskelijoita sotealalle. Käymme oppilaitoksissa kertomassa säännöllisesti kuukausittain myös tarjoamistamme harjoittelu- ja työmahdollisuuksista. Tekemämme työ on ennakoivaa rekrytointia, sillä fakta on se, että eläköityminen kiihtyy ja tarvitsemme lisää sotealan ammattilaisia,” toteaa rekrytointisuunnittelija Emilia Sieviläinen.

"Lääkikseen pääsy vaatii paljon työtä, mutta se on kaiken sen arvoista."

Roosa, Anni ja Iiris ovat jokainen kulkeneet oman tiensä lääkikseen. Lääkikseen hakeminen on monivaiheinen prosessi, jossa onnistuminen vaatii joko huippuarvosanoja ylioppilaskirjoituksista tai menestymistä vaativassa valintakokeessa.

”Minä kävin lukion ihan normaalisti kolmeen vuoteen. Kirjoitin bilsan fysiikan, kemian, äikän, pitkän matikan ja pitkän enkun. Ja ’vahingossa’ kirjoitin hyvin. Minä pääsin suoraan lääkikseen papereilla. En tiedä, riittäisivätkö todistuspisteeni enää sisäänpääsyyn sellaisenaan vai joutuisinko korottelemaan arvosanoja, kun todistusvalinnan pisterajat tuntuvat nousevan,” kertoo Roosa

”Minä en nuorena tiennyt mitä haluan tehdä isona, mutta koska hiihdin kilpaa, menin Sotkamon urheilulukioon ja suoritin lukion neljässä vuodessa. Siellä sain urheilla samalla ja miettiä mitä haluan tehdä. Vasta lukion kolmantena vuotena tiesin haluavani lääkäriksi. Päätin panostaa ainoastaan ylioppilaskirjoituksiin ja päästä niiden perusteella lääkikseen. En lukenut ollenkaan pääsykoetta varten. en tiedä voisinko tuota ratkaisua suositella muille,” toteaa Anni.

”Minä valitsin lääkishaaveeni vuoksi luonnontieteisiin painotetun lukion. Olen kova stressaaja ja sen vuoksi kirjoituksetkin menivät alakanttiin. Kun kirjoitin, ei yo-todistuksella vielä päässyt yliopistoon. Välivuoden jälkeen aloin lukemaan pääsykokeisiin, mutta vasta kolmannella yrittämällä pääsin kouluun – ja silloinkin varasijan kautta. Kolmas kerta toden sanoo, oli totta minun kohdallani,” tarinoi Iiris.

Lääkikseen pääsyyn on tulossa lähitulevaisuudessa muutoksia. Esimerkiksi keväällä 2026 psykologian kirjoittamisesta saatavat pisteet nousevat fysiikan rinnalle, mikä lisää valinnanvaraa hakijoille, joille fysiikka ei ole vahvin aine.

Pääsykokeeseen valmistautuminen edellyttää laajaa osaamista ja pääsykoekirjojen hallintaa. Monet hakijoista käyttävät valmennuskursseja ja -materiaaleja kokeeseen valmistautumisen tukena.

”Kannattaa harjoitella myös pääsykoetilaisuutta, ettei jännitys pilaa suoritusta. Ja vastaus lähes kaikkeen löytyy www.laaketieteelliset.fi-sivustolta, se kannattaa ottaa haltuun,” vinkkaa Iiris lääkikseen pyrkiville.

Yliopisto-opinnot: teoriaa ja käytäntöä

Lääkiksen opinnot jakautuvat prekliinisiin ja kliinisiin vaiheisiin. Prekliinisessä vaiheessa painottuvat perustieteet, kuten anatomia, farmakologia ja fysiologia. Ensimmäiset käytännön harjoitukset, kuten verinäytteen otto ja näyttelijöiden kanssa harjoiteltavat potilaskeskustelut, antavat tärkeää pohjaa kliiniselle vaiheelle. Koronan aiheuttamat rajoitukset haittasivat Iiriksen, Roosan ja Annin lähiopetusta, mutta toisaalta etäluennot puolestaan tarjosivat heille joustavan tavan opiskella teoriaa.

Kuopiossa kolmantena opiskeluvuonna lääketieteen opiskelijoilla alkaa kliininen opetus, jolloin opiskelijat siirtyvät käytännönläheisempään potilastyöhön.

"Kolmantena vuonna tuntui, että motivaatio kasvoi, kun opiskeltavat asiat liittyivät suoraan tulevaan työhön," opiskelijat kertoivat.

Kolmannen vuoden jälkeen lääkisopiskelijat pääsevät tekemään amanuenssuureja eli harjoitteluja. Ne ovat palkallisia harjoittelua, joista saa myös opintopisteitä.

”Ennen amanuenssuureja meistä tosi monet ovat jollakin tapaa terveydenhuoltoalalla esimerkiksi kesätöissä laboratoriotyöntekijänä, hoitajana tai laitoshuoltajana. Minä olin ensimmäisen kesän hoiva-avustajana ja kakkoskesänä lähihoitajan sijaisena kotihoidossa. Siinä oppii todella paljon lääkärin työtä varten esimerkiksi kommunikoinnista potilaiden kanssa. Samalla opin hoitajien työtä. He ovat lääkäreiden tärkeitä työkavereita,” mainitsee Anni.

Käytännön harjoittelu ja ensimmäinen valkoinen takki

Neljäntenä ja viidentenä opiskeluvuotena lääketieteenopiskelijat pääsevät toden teolla seuraamaan sairaaloiden toimintaa ja oppimaan kokeneilta lääkäreiltä. Esimerkiksi kirurgian kurssilla opiskelijat voivat avustaa leikkauksissa, sulkea haavoja ja käyttää erilaisia kirurgisia laitteita varsinaisen kirurgin apuna.

"Näin ensimmäisen kerran ihmisen syntyvän. Se oli tunteita herättävä kokemus," Roosa hehkuttaa.

”Minä pääsin neurokirurgian leikkaukseen, jossa sain 3D-lasit. Tuntui kuin olisin ollut potilaan aivoissa. Se oli tosi siisti kokemus. Oikea wow-kokemus!” hehkuttaa Iiris.

Viidennen vuoden jälkeen opiskelijat saavat oikeuden työskennellä esimerkiksi terveyskeskuslääkärinä. Työn ohessa opiskelu jatkuu aina kuudenteen vuoteen. Eikä opiskelu pääty siihen, mikäli haluaa suorittaa erikoislääkärin tutkinnon.

Onko elämä pelkkää opiskelua?

Iiris, Anni ja Roosa kertovat, että opiskelu lääkiksessä on välillä rankkaa, mutta erilaista kuin lukiossa:

"Yliopistossa keskityt yhteen kurssiin kerrallaan, mikä tekee syventymisestä helpompaa."

Lääkisopinnot ovat intensiivisiä, mutta aikataulut jättävät tilaa harrastuksille, työskentelylle ja sosiaaliselle elämälle. KuoLO, toogat, Speksit, Härski, Eisbären, herkkuapprot, KuPPa, FiMSIC, hubailut, akateeminen pöytäjuhla… Opiskelijoiden puheissa vilisee mitä ihmeellisempiä tapahtumia.

”Yliopistolta ja ainejärjestöistä vapaa-ajantoimintaa jokaiselle jotakin! Itse olen mukana Speksissä eli näytelmähommissa maskeeraamassa. Mutta sitten valikoimasta löytyy muutamia mainitakseni jalkapalloa, bileitä, lätkää, koira-agilityä ja käsityökerhoa,” Roosa luettelee.

Kuuden vuoden opiskelun jälkeen valmistuvat lääkärit ovat valmiita astumaan työelämään – oli kyseessä sitten terveyskeskus, erikoissairaanhoito tai tutkimustyö. Lääkärin työ tarjoaa mahdollisuuden jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen. Lääketieteen eri aloja on kymmeniä – Pohjois-Karjalan keskussairaalassa niistä on 39.

”Meillä on laajan päivystyksen keskussairaala ja tarjoamme lääkäriopiskelijoille monipuolisia harjoittelu ja erikoistumisvaihtoehtoja. Vuosittain meillä on keskussairaalan lisäksi kymmeniä lääkäriharjoittelijoita ympäri maakuntaa,” kertoo lääkärirekrytointiin erikoistunut rekrytointisuunnittelija Laura Naumanen.