Piileekö ympäristössä jotain pientä, josta voi kasvaa jotain isompaa, kenties megatrendi?

Sellaisia hiljaisia signaaleja havainnoi työkseen futuristi eli tulevaisuustutkija Elina Hiltunen, joka luennoi videon välityksellä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen päätöksentekijöille strategiaseminaarin avauspäivässä tiistaina 17. toukokuuta.

Hiltunen on kirjoittanut heikoista signaaleista väitöskirjan, ja väittää edelleen, että hyvinkin oudot ja pienet asiat voivat paljastaa tulevaisuuden isojakin asioita. Hän määrittelee termin ensioireeksi muutoksesta, jolle saatetaan ensi alkuun nauraa epäuskoisesti. Yksi tulevaisuuden megatrendi voisi olla vaikkapa kestovessapaperi, mikä saattaa huvittaa vielä tällä hetkellä.

– Harva huomaa heikkoja signaaleita. Niiden havaitseminen voi kuitenkin antaa organisaatiolle etumatkaa muihin ja lisää aikaa valmistautua isoihin muutoksiin. Kaikista megatrendeistä on ollut signaaleja etukäteen. Tarkkailun on siis syytä olla jatkuvaa ja koko organisaatio saisi tarkkailla ympäristöään, futuristi kannusti aluevaltuutettuja.

Heikkoja signaaleja löytyy joka puolelta, omasta arjestakin. Hiltunen kehottaa pitämään silmiä auki esimerkiksi nuorten, taiteen ja sosiaalisen median parissa, sillä edelläkävijät voivat löytyä sieltä.

Kolme avainta

Hiltusen tulevaisuusajattelukehikkoon kuuluu ”kolme avainta”: ennakointi, innovointi ja kommunikointi.

– Kiinnostus tulevaisuuden ennakointiin on vihdoinkin kasvanut – ja hyvä niin, hän totesi.

Ennakointi on varautumista erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Se on Hiltusen mielestä helppoa: katsotaan faktat ja lisätään mielikuvitusta. Faktat ovat esimerkiksi tilastoja menneestä ja nykypäivästä, mielikuvitusta tarvitaan pohdintaan, mitä näille faktoille käy tulevasiuudessa.

– Innovoinnissa taas otetaan lapio kauniiseen käteen ja lähdetään itse tekemään tulevaisuutta. Kommunikoinnilla viestimme näkemyksiämme jostain tietystä kohteesta sidosryhmille ja kuuntelemme, mitä mieltä he ovat, Hiltunen avartaa käsitteitä.

Megatrendit luonnollisesti vaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja pelastustoimeen. Hiltunen nosti esiin sen, että Suomi on maailman kolmanneksi ikääntynein kansakunta. Se ei voi olla vaikuttamatta palvelutarpeisiin.

Ilmastonmuutoksen futuristi kokee monen muun tavoin megatrendien kärkenä. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen lisää pandemioita. Ilmastonmuutoksen vaikutusta organisaatioon ei Hiltusen mielestä kannata vähätellä.

– On myös tärkeää pohtia erilaisia vaihtoehtoja, joita tulevaisuudessa tapahtuu ja valmistautua niihin. Hyvä valmiussuunnitelma on esimerkiksi ohje siitä, että ruokaa ja vettä riittäisi itselle 72 tunniksi, jos tulee poikkeustilanne. Ennakoinnilla pystytään ostamaan aikaa tilanteeseen reagoimiseen.

Kaikki voivat vaikuttaa

Futuristi teroittaa sitä, miten tärkeää on itse tehdä tulevaisuutta.

– Voimme kaikki vaikuttaa asioihin yksilöinä ja organisaatioina. Niin hienoa mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Me kaikki pystymme tekemään tulevaisuutta, uusia tuotteita, palveluita ja toimintatapoja. Pystymme muuttamaan suuntaa parempaan, kun katsomme vähän pidemmälle, emmekä tavoittele vain nopeita hyötyjä.

Hiltunen suosittelee eräänlaista design thinking -ajattelua, jossa esimerkiksi lähdetään hakemaan ongelmaan ratkaisuja paikan päällä, eikä vain etäältä kyselylomakkein.

– Kannattaa myös aika nopeasti alkaa tehdä ongelmanratkaisuiksi kokeiluja niin, ettei aseta rimaa liian korkealle. Kun kehität jotain uutta, pitää uskaltaa tehdä mokia ja sitten korjata niitä. Se on ruohonjuuritason lähestymistapa erilaisten ongelmien löytämiseen.

Siun soten innovaatio, jossa terveyskeskuslääkäri saa käyttää yhden päivän viikossa omaan koulutukseensa, saa Hiltusen innostumaan. Mallilla pyritään löytämään apua lääkäripulaan.

­– Voisin kuvitella, että lääkärit haluavat oppia lisää. Kehitys menee eteenpäin, ja siinä pitää pysyä mukana. Oman työn ohella kouluttautuminen voi kuormittaa, joten malli kuulostaa hienolta. Se katsoo pitemmälle tulevaisuuteen.

Tulevaisuuden kommunikointi

Hiltusen kolmas avainkäsite kommunikointi kuulostaa vahvasti siltä, mikä on kirjattu hyvinvointilakiinkin: osallisuudelta.

– Jos on näkemyksiä tulevaisuudesta, kannattaa kommunikoida aika varhaisessa vaiheessa monien sidosryhmien kanssa. Kun kuuntelen sitä, mitä porukka vastaa, opin itsekin. Tulevaisuuden miettiminen tekee organisaatiosta kiinnostavan. Ei voi vain nojata hienoon historiaan, sillä mitalitkin vanhenevat.

Hiltunen kehottaakin miettimään ennakkoluulottomasti hyvää tulevaisuutta ja sitä, millä keinoin siihen päädytään – yhdessä hyvinvointialueen päätöksentekijöiden, valmistelijoiden ja työyhteisöjen kanssa.